History

Mikkeli oli 1900-luvun alussa 4000 asukkaan kokoinen hallinto-, varuskunta- ja koulukaupunki, joka sai valtakunnallista huomiota lähinnä vuotuisilla markkinoillaan.

Kuurojenkoulun johtaja Savolainen, majuri Vinter, kruununvouti Sahlstein, maanviljelys-insinööri von Fieandt ja piirilääkäri, professori Hällström tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että Frederik Paciuksen syntymäpäivä 19.3.1903, on mitä oivallisin ajankohta Mikkelin Musiikinystäväin Yhdistyksen perustamiselle ja sen myötä orkesteritoiminnan aloittamiselle kaupungissa. Ohjelmistollisesta linjasta vallitsi täysi yksimielisyys, konserttimusiikkia sen olla pitää.

Ensivaiheessa orkesteriin tuli kuusi soittajaa. Mikkelin Tarkk´ampuja Pataljoonasta ja palokunnan soittokunnasta, loput olivat soittoa harrastavia kaupunkilaisia. Toiminta oli erittäin kunnianhimoista alusta sakka, orkesteriin kiinnitettiin heti kuukausipalkkaiset kapellimestari ja konserttimestari. Kapellimestari Lenni Linnala ja hänen jälkeensä Tiitus Mäntynen pitivät soittamisen intoa yllä ensimmäiset viisikymmentä vuotta.

Orkesterin yhteyteen perustettiin välittömästi toiminnan alettua myös soittajia valmentava koulu. Linnalan ja konserttimestarin johdolla harjoiteltiin konsertteihin tulevia teoksia henkilökohtaisessa valmennuksessa ennen yhteisharjoituksia. Huolellisella paneutumisella päästiinkin siihen, että Suomen vanhin amatööriorkesteri sai paljon kiitosta taiteellisesta tasostaan.

Koulu toimi aina vuoteen 1960 saakka ja ehti toimintansa aikana antaa opetusta sadoille musiikinharrastajille. Osoituksena opetuksen tasosta ja tärkeydestä mainittakoon, että kun Suomen armeijaan vuonna 1918 perustettiin soittokunnat, valituista soittajista peräti 56 oli saanut alkuopetuksensa Mikkelin orkesterikoulussa.

Mikkelin kaupunki on ollut merkittävä orkesteritoiminnan tukija jo alkuvuosista lähtien – orkesteri sai osansa kunnallisen väkijuomayhtiön voitosta. Valtakunnallisen tuen piiriin mikkeliläiset pääsivät ensimmäisenä Helsingin ulkopuolisena orkesterina vuonna 1906.

Vuonna 1978 täydennettiin ammattimuusikoiden osuutta jousikvartetilla ja orkesterista tuli ns. runko-orkesteri. Kun kaupunki vuonna 1990 otti orkesterin kokonaisuudessaan huostaansa, oli ammattijousisoittajia kaksitoista. Taloudelliset tosiseikat ja toiminnallisten odotusten muuttuminen tekivät aiheelliseksi orkesterin tulevaisuuden pohtimisen uudesta näkökulmasta, osana kaupungin soivaa vuodenkiertoa ja myös valtakunnallista orkesterikenttää. Keskittyminen vakanssien mukaisesti jousiorkesterimusiikkiin oli kehitystyölle luonteva lähtökohta. Ja tuloksia on syntynyt.

Suomen kolmanneksi vanhimmasta yhtäjaksoisesti toimineesta orkesterista on jalostunut kokoonpano, joka tasollaan ja ennakkoluulottomalla ohjelmistosuunnittelullaan on herättänyt kiinnostusta myös maamme rajojen ulkopuolella. Musiikkitarjontaa monipuolistetaan vuosittain yhteiskonserteilla niin eri taidejärjestöjen, muiden ammattiorkestereiden, kuin Mikkelin Oratoriokuoron kanssa.

Tilausesiintymiset ja maakuntakonsertit ovat osa orkesterin vuotuista toimintaa, pieni jousisoittajisto on vaivaton liikuteltava ja kykenee täysipainoiseen konsertointiin myös ilman kapellimestaria.